Hepadnaviruses share properties of virion structure, genome structure and replication, epidemiologic behavior, and pathogenic effects, including an association with hepatocellular carcinoma (HCC). Epidemiologisiin todisteisiin, jotka viittaavat hepadnavirusinfektioon HCC: ssä, kuuluu havainto siitä, että HBV-infektion ja HCC: n maantieteelliset jakaumat ovat samanlaiset, että HCC: n esiintyvyys on paljon suurempi hepadnavirusinfektoituneilla kuin tartuttamattomilla isännillä ja että virus-DNA-sekvenssit ovat integroituneet useimpien (esim.80-90%), mutta ei kaikkien hepadnavirukseen liittyvien HCC: n solujen DNA: han. Kirroosi lisää edelleen HCC-riskiä HBV-tartunnan saaneilla ihmisillä. Hepadnavirusten tarkka rooli useimpien HCC: iden kehityksessä on epäselvä, vaikka virusten integraatioiden löytäminen protonkogeenien sisällä tai niiden lähellä joissakin tapauksissa viittaa siihen, että näillä integraatioilla voi olla suora rooli näissä HCC: issä. Kuitenkin suurimmassa osassa HBV-infektioihin liittyvää HCC: tä virusten integraatiot ovat eri solujen DNA-paikoissa eri HCC: ssä, integraatiot eivät ole tunnettujen protoonkogeenien alueilla eikä integraatioita esiinny noin 10-15%: ssa hepadnavirukseen liittyvästä HCC: stä, mikä viittaa siihen, että pysyvät virussekvenssit eivät osallistu suoraan näiden HCC: n kehittymiseen, koska virussekvenssit ovat sellaisten virusten aiheuttamissa kasvaimissa, joilla on onkogeenejä tai viruksia, jotka toimivat “promoottori-insertiomekanismilla”. On kuitenkin mahdollista, että onkogeenisiä mutaatioita voi syntyä muun mutageenisen mekanismin kautta, joka voi toimia kroonisessa hepatiitti B: ssä ja/tai kirroosissa ja johon ei liity jatkuvaa viruksen integroitumista. Esimerkiksi maksan uudistuminen, joka on krooniseen HBV-infektioon (ja joskus krooniseen hepatiitti B: hen) liittyvän kirroosin ominaisuus, sisältää monien solujen lisääntymistä HBV-integraatioilla, ja tällaisten integraatioiden on osoitettu olevan epävakaita ja voivan johtaa mutaatioihin integraation jälkeisten solusekvenssien uudelleenjärjestelyjen kautta viruksen integraatiokohdissa. Virussekvenssit näyttävät häviävän tai poistuvan joistakin tällaisista uudelleen järjestetyn solun DNA: n kohdista. Krooniseen HBV-infektioon liittyy maksasoluvaurion ja reaktiivisen tulehduksen patologisia piirteitä, maksan uudistumista ja ihmisellä joskus kirroosi, johon liittyy muita tärkeitä HCC: n riskitekijöitä, mukaan lukien krooninen alkoholipitoinen maksasairaus, krooninen ei-A -, Ei-B-hepatiitti, hemokromatoosi ja kryptogeeninen kirroosi, mikä viittaa siihen, että tämä yhteinen patologinen prosessi voi olla karsinogeeninen mekanismilla, joka ei riipu erityisesti tekijästä, joka käynnistää maksasoluvaurion. Kroonisen hepadnavirusinfektion patogeeninen rooli tällaisessa prosessissa olisi aiheuttaa maksasoluvaurioita, joihin liittyy reaktiivinen tulehdus ja hepatosyyttien proliferaatio (regeneraatio).(ABSTRAKTI KATKAISTU 400 SANAN KOHDALLA)

Kategoriat: Articles

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.