hepariini ja heparaanisulfaatti (HS) glykosaminoglykaanit ovat lineaarisia sulfatoituja polysakkarideja, jotka sijaitsevat solupinnan kalvoissa ja solunulkoisissa matriiseissa lähes kaikissa eläinkudoksissa. Hepariini ja HS on yhdistetty solujen biologisiin prosesseihin, solujen adheesioon ja entsymaattisen katalyysin säätelyyn (1). HS-ketjuilla on osoitettu olevan yhteisvaikutuksia useiden kasvutekijöiden, kemokiinien, ECM-proteiinien ja entsyymien kanssa, mukaan lukien antitrombiini, fibroblastikasvutekijät ja verisuonten endoteelikasvutekijä (2). Hepariinia on käytetty laajalti antikoagulanttilääkkeenä (3,4), ja sen on osoitettu säätelevän soluprosessia sitoutumalla, stabiloimalla ja aktivoimalla erilaisia kasvutekijöitä (5).

hepariini / HS-ketjut koostuvat GlcAß1-4GlcNAca1-4: n toistuvista disakkaridiyksiköistä, joissa on poly-dispersiosulfaatio, N-asetylaatio ja uronosyyliepimerisaatio. Hepariinissa/HS: ssä esiintyy toistuvia disakkaridijäämiä, jotka vaihtelevat yhdestä kolmeen sulfaattiryhmään, mikä johtaa korkean ja matalan sulfaation domeeneihin. Biosynteesin aikana transferaasien aiheuttama epätäydellinen sulfataatio johtaa rakenteellisesti monimutkaisempien polysakkaridien syntymiseen kuin muiden glykaaniluokkien. Tällaisten monimutkaisten ja monimuotoisten polysakkaridien rakenteellinen selvittäminen on poikkeuksellisen haastava tehtävä, eikä sitä voida toteuttaa ilman entsyymityökaluja.

Hepariinilyaasientsyymit, joita kutsutaan myös Heparinaaseiksi, ovat entsyymejä, jotka hajottavat heksosamiinien ja uronihappojen välisen glykosidisen sidoksen ja joiden tiedetään hajottavan hepariini-ja HS-ketjut selektiivisesti eliminaatiomekanismin kautta. Heparinaasientsyymit luovat kaksoissidoksen 232 nm: ssä absorboituvan uronihapon pelkistymättömään päähän ja sitä voidaan käyttää oligosakkaridi-ja disakkaridituotteiden havaitsemiseen. Heparinaasientsyymejä on kolme: Bakteroides Heparinaasi I (NEB #P0735), Heparinaasi II (NEB #P0736) ja Heparinaasi III (NEB #P0737). Heparinaasi I pilkkoo voimakkaasti sulfatoituja hepariini / HS-ketjuja, Heparinaasi III pilkkoo vähemmän sulfatoituja HS-ketjuja, kun taas Heparinaasi II pilkkoo sekä korkean että matalan sulfataation domeeneja sekä hepariiniin että HS: hen. Yhdessä käytetyt heparinaasi I, II ja III voivat tuottaa hepariini/HS-polysakkaridiketjujen lähes täydellisen depolymerisaation disakkarideiksi.

Kategoriat: Articles

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.